Pelityyppi: 3D-räiskintä- ja toimintapelit
Julkaisija/kehittäjä: EA / DICE
Kotisivut: http://badcompany.ea.com/
Laitteistovaatimukset: PS3
Testattu: PS3
Arvosteluversio: Myyntiversio
Muut alustat: Xbox 360

Klikkaa ja tarkista tämän pelin hinta Vertaa.fi:ssä!



Battlefield-pelisarjasta on nähty tähän mennessä karkeasti arvioiden noin 180 osaa, mutta yksikään niistä ei lopulta muistuta paljoakaan tuoretta Battlefield: Bad Companya. Peli tekee nimittäin pesäeron aiempiin osiin jo pelkän pelifilosofiansa kannalta. Siinä, missä aiemmat pelit olivat puhdasta verkkoräiskintää ja yksinpeli oli vain pelkkä harjoitustila tekoälyä vastaan, Bad Company tarjoilee herkullisen yksinpelikokemuksen, jota on vielä höystetty toimivalla moninpelillä. Olisiko tässä kaikkien aikojen Battlefield?

Onko aseilla eroa? Vaikka pelistä löytyy aseita miljoona erilaista, saman asetyypin eri mallien erot ovat vähäiset. Betavaiheessa eroa oli vielä enemmän, mutta valittavat pelaajat saivat DICEn poistamaan suurimmat erot.

Kuten pelin nimestä voisi päätellä, Bad Companyn keskipisteessä ei nähdä mitään kirkasotsaisia maailmanpelastajia. Huipputeknologian ja isänmaallisen paatoksen sijaan peli kertoo Yhdysvaltojen rangaistuskomppanian arjesta. Koska korvattavissa oleva komppania saa hoidettavakseen ne kaikkein vaarallisimmat keikat, miesvahvuus tuntuu sodan kuluessa kutistuneen neljään.

Elokuvamainen intro kertoo pelaajalle vain perusasiat eli välttämättömimmät taustat sodan kulkua varten. Yhdysvallat ja Venäjä ottavat rankasti yhteen pitkin itäisen Euroopan maita ja mantuja, pelaajan hahmon liittyessä tuoreen mokansa jälkeen B-komppaniaan. Kaverit esitellään pikaisesti. Ryhmään kuuluu se pakollinen kersantti, joka on nyt tummaihoinen, vihainen ja pitää sikareista. Mukana on myös rahasta ja monster truckeista pitävä punaniska sekä pelkurimainen, silmälasipäinen nörtti.

Taikakalu. Insinöörillä on käytössään taikapora. Sillä voi korjata omia ajoneuvoja, rikkoa vihollisen vehkeitä ja jopa porata seinän läpi. Mistä näitä saa ostaa?

Asetelma kuulostaa mitä stereotyyppisimmältä, mutta se on tarkoituskin. DICEn pojat ovat selvästi katselleet innolla Likaisen tusinan ja Kellyn sankarien kaltaisia sotapätkiä. Pienen harjoittelun ja ensimmäisen taistelukosketuksen jälkeen pelaajan ryhmä törmää legendaariseen palkkasoturiosastoon, joka saa palkkansa kullassa. Sodan runtelema Eurooppa tarjoaakin mitä oivallisimman tilaisuuden lähteä pienelle yksityiskeikalle kuittaamaan superpalkkisten kulta-aarretta omaan pussiin.

Siinä missä moinen juoni menisi monessa räiskintäpelissä hukkaan, Bad Company ottaa siitä kaiken irti. Pelimoottorilla tehdyt välianimaatiot täydentävät hahmojen persoonallisuuksia ja taustoja, sekä osoittavat, että DICEn jätkiltä löytyy huumorintajua. Pieni vinkki: aina kun kersantti puhuu, kannattaa katsella, mitä Haggard ja Sweetwater puuhailevat taustalla.

Sotilas, paranna itsesi! Yksinpelissä käytössä on ihmesuihkutin, jolla voi parantaa itsensä täysin muutaman kymmenen sekunnin välein. Moninpelissä sen saa käyttöönsä vain rynnäkkösotilas, muut joutuvat tyytymään tukisotilaan jakamaan ensiapuun.

Juoni ja herkulliset hahmot tarjoavat kuitenkin vain kuorrutuksen pelille, joka on pohjimmiltaan puhdasta räiskintää. Vaikka tehtävät ovat rankasti etukäteen käsikirjoitettuja ja juonta löytyy, Battlefield-veteraanit ovat pelissä kuin kotonaan. Ajoneuvoja löytyy tiheään, asevalikoima on laaja ja tehtävien toteutus vapaata. Mainiota menoa, siis.

Sota heittää pelaajien eteen mitä erilaisimpia tehtäviä. Joskus pitää eliminoida vihollisen saattueita, toisinaan vaimentaa tykistön tuliasemia. Ilahduttavasti peli välttelee mahdollisimman pitkään latausruutuja ja niitä nähdäänkin vain silloin, kun porukkamme vaihtaa kokonaan taistelukenttää. Muuten tehtävät jaetaan lennosta, aivan kuten taistelukentällä oikeastikin. Tuskin viimeinen räjäytetty IT-tutka on edes lopettanut savuamistaan, kun miehet jo kiipeävät läheiseen kuorma-autoon ja lähtevät kaahaamaan kohti vihollisen bunkkeriverkostoa, joka pitäisi putsata.

Ero itsenäisten tehtävien ja nyt nähtävän, luontaisesti soljuvan pelisuunnittelun välillä ei välttämättä kuulosta paperilla suurelta, mutta käytännössä se tuo peliin aimo annoksen uutta meininkiä. Koska kartoille on kätketty mitä ihmeellisimpiä vihollisen yllätyksiä ja tehtävien toteuttamistyyli on vapaa, peli antaa pelaajan levittää siipiään ja kokea käsikirjoitettujen osuuksien ohella kaikenlaista satunnaiskivaa parhaaseen Battlefield-tyyliin. On melkoinen saavutus, kun pelkkä moottorimarssi pisteestä A pisteeseen B tuntuu viihdyttävältä.

Toimivat kontrollit. Pelin ohjaus toimii, olit sitten liikkeellä jalan tai auton ratissa. Battlefield-veteraani joutui totuttelemaan hetken, mutta sitten peli toimi täysillä.

Muuten pelin sodankuva onkin sangen eeppinen. Kuten kaikki jo tietänevät, se ennakkoon hehkutetuin ominaisuus on mahdollisuus romuttaa maastoa ja rakennuksia, mitä peli hyödyntääkin mestarin lailla. Hajoava maasto on selkeästi kaksiteräinen miekka, sillä siinä missä pelaaja pystyy hienosti poistamaan vihollisen KK-aseman kartalta ampumalla talon seinän muusiksi, viholliset tekevät helposti saman hänelle.

On huikea ja järkyttävä kokemus joutua vastakkain vihollispanssarien kanssa, kun piilopaikat häviävät räjähtäen ympäriltä ja pelaaja joutuu jatkuvasti ajattelemaan niin sanotusti jaloillaan. Peli ymmärtää myös hyvin, että pelaajat haluavat romuttaa paikkoja, joten jo melko varhaisessa vaiheessa siihen saa ihanteellisen työkalun.

Venäläisen tulenohjausradion avulla voi nimittäin tilata kranaatinheitinkeskityksiä vihollisten niskaan ja pistää kerralla pari korttelia romuksi. Muun aseistuksen joukosta löytyy niitä tavanomaisia rynkkyjä, haulikoita ja konekivääreitä, jotka toimivat kaikki mainiosti.

Hajoava maasto yksinään ei vielä riittäisi luomaan näin huikeaa sotakuvausta, joten Bad Company sekoittaa touhuun kenties kaikkien aikojen parhaat sotapeliäänet ja kokoelman erinomaisia savu- ja valoefektejä. Taistelu raunioituneessa kaupungissa on mieletön kokemus, kun todella realistiset aseäänet taittuvat ja muuttuvat upeasti etäisyyden ja ympäristön mukaan ilman ollessa niin täynnä savua, ettei pelaaja meinaa nähdä edes eteensä. Käsittämättömästi kaikki tämä toteutetaan vielä kivisen vakaalla ruudunpäivitysnopeudella, joten hattu nousee pakostakin DICEn tekniselle osastolle.

Hyvää huumoria. DICEn pojilta löytyy selvästi huumorintajua, sillä pelissä pääsee esimerkiksi ajamaan panssarivaunulla golf-radalla. Kuten eräs kaveri sanoo, se on sitä parasta rekrytointimainontaa.

Yksinpeli on siis sangen erinomainen pelikokemus ja voisi olla vielä parempikin, mutta pelissä on pari harmittavaa virhettä, joista molemmat liittyvät vihollisiin. Viholliset sinänsä ovat sangen fiksuja, mutta valitettavasti peli huijaa melko näkyvästi. Vihollisten ilmestyminen kartalle on ennalta käsikirjoitettua, joten pelaaja voi esimerkiksi pistää väijytyskohteen täysin atomeiksi, mutta ylittäessään näkymättömän langan hän joutuu silti raunioissa kykkivien vihollisten tulitukseen.

Viholliset ovat myös ilmeisesti telepaattisia ja pystyvät aistimaan pelaajan vaikka 500 metrin metsikön läpi ja myös ampumaan tarkasti sekä tehokkaasti häntä kohti. Oudosti tätä ongelmaa esiintyy vain silloin tällöin, joten olisiko kyseessä sittenkin vain bugi? Rasittavaa joka tapauksessa, sillä kun viidentoista kukkulan takana kykkivä panssari onnistuu osumaan pelaajaan tykillään - siihen ainoaan pikseliin, joka olisi teoreettisestikaan voinut vilahtaa pusikoiden välistä - on hymy kaukana.

Kerää koko sarja. Nettiräiskinnän perinteiseen tyyliin onnistumiset kentällä palkitaan karttuvin kokemustasoin, mikä taas avaa käyttöön uusia aseita, leluja ja kykyjä. Näihin kuuluu muun muassa yllä mainittu taikaruisku. Pelissä myös kerätään kaikenlaisia mitaleita ja kunniamerkkejä pelin aikana tehdyistä saavutuksista.

Koska kyse on Battlefieldistä, pelistä löytyy myös moninpeli, mikä tarkoittaa ikävästi myös sitä, että on turha odottaa suoraan paketista täysin vakaasti toimivaa tai erinomaisesti tasapainotettua moninpeliä. Toimiessaan se tarjoaa pelaajille kaksi pelitilaa: sen aiemmista peleistä tutun Conquestin, jossa valloitetaan kartan hallintapisteitä, sekä vaiheittain pelikarttaa avaavan kultakaappauksen. Tosin Conquest ei ole mukana valmiissa pelissä, vaan se julkaistaan ilmaiseksi ladattavaksi lähiaikoina.

Kultajahdissa toinen tiimi puolustaa, toinen hyökkää vaihe vaiheelta. Hyökkääjät voittavat, mikäli he onnistuvat valloittamaan kaikki puolustajien kulta-aarteet, puolustajat taas voittavat, mikäli hyökkääjien miesvahvuus loppuu kesken. Pelin aikana avautuva pelialue, laaja asevalikoima ja mainio tunnelma tarkoittavat sitä, että vaikka ainakin PlayStation 3 -versio kärsii vielä vakausongelmista ja verkkoviiveestä, tunnelma pysyy korkealla moninpelissäkin.

Xbox 360 -versiossa moninpelin ongelmat tuntuvat jo olevan taakse jäänyttä elämää, joten kenties aurinko paistaa vielä PlayStation 3:n risukasaankin.

Toistaiseksi PS3:lla tökkivästä moninpelistään huolimatta Battlefield: Bad Company on erinomainen pelikokemus, sillä sen yksinpeli on täyttä rautaa. Hyvä huumori, viihdyttävä juoni ja erinomainen tekninen toteutus tekevät Bad Companysta vuoden kirkkaimpien räiskintäkokemusten joukkoon nousevan tekeleen. Kun se moninpeli vielä saadaan toimimaan, peli voi todella loistaa.