Pelityyppi:
3D-räiskintä- ja toimintapelit
Julkaisija/kehittäjä:
EA / DICEKotisivut:
http://badcompany.ea.com/Laitteistovaatimukset:
PS3
Testattu:
PS3
Arvosteluversio:
Myyntiversio
Muut alustat:
Xbox 360
Klikkaa ja tarkista tämän pelin hinta Vertaa.fi:ssä!Battlefield-pelisarjasta on nähty tähän mennessä karkeasti
arvioiden noin 180 osaa, mutta yksikään niistä ei lopulta muistuta
paljoakaan tuoretta
Battlefield: Bad Companya. Peli tekee
nimittäin pesäeron aiempiin osiin jo pelkän pelifilosofiansa kannalta.
Siinä, missä aiemmat pelit olivat puhdasta verkkoräiskintää ja
yksinpeli oli vain pelkkä harjoitustila tekoälyä vastaan,
Bad Company tarjoilee herkullisen yksinpelikokemuksen, jota on vielä höystetty toimivalla moninpelillä. Olisiko tässä kaikkien aikojen
Battlefield?
Tervetuloa komppaniaan!
|
Onko
aseilla eroa? Vaikka pelistä löytyy aseita miljoona erilaista, saman
asetyypin eri mallien erot ovat vähäiset. Betavaiheessa eroa oli vielä
enemmän, mutta valittavat pelaajat saivat DICEn poistamaan suurimmat
erot. |
Kuten pelin nimestä voisi päätellä,
Bad Companyn
keskipisteessä ei nähdä mitään kirkasotsaisia maailmanpelastajia.
Huipputeknologian ja isänmaallisen paatoksen sijaan peli kertoo
Yhdysvaltojen rangaistuskomppanian arjesta. Koska korvattavissa oleva
komppania saa hoidettavakseen ne kaikkein vaarallisimmat keikat,
miesvahvuus tuntuu sodan kuluessa kutistuneen neljään.
Elokuvamainen
intro kertoo pelaajalle vain perusasiat eli välttämättömimmät taustat
sodan kulkua varten. Yhdysvallat ja Venäjä ottavat rankasti yhteen
pitkin itäisen Euroopan maita ja mantuja, pelaajan hahmon liittyessä
tuoreen mokansa jälkeen B-komppaniaan. Kaverit esitellään pikaisesti.
Ryhmään kuuluu se pakollinen kersantti, joka on nyt tummaihoinen,
vihainen ja pitää sikareista. Mukana on myös rahasta ja monster
truckeista pitävä punaniska sekä pelkurimainen, silmälasipäinen nörtti.
|
Taikakalu.
Insinöörillä on käytössään taikapora. Sillä voi korjata omia
ajoneuvoja, rikkoa vihollisen vehkeitä ja jopa porata seinän läpi.
Mistä näitä saa ostaa? |
Asetelma kuulostaa mitä stereotyyppisimmältä, mutta se on tarkoituskin. DICEn pojat ovat selvästi katselleet innolla
Likaisen tusinan ja
Kellyn sankarien
kaltaisia sotapätkiä. Pienen harjoittelun ja ensimmäisen
taistelukosketuksen jälkeen pelaajan ryhmä törmää legendaariseen
palkkasoturiosastoon, joka saa palkkansa kullassa. Sodan runtelema
Eurooppa tarjoaakin mitä oivallisimman tilaisuuden lähteä pienelle
yksityiskeikalle kuittaamaan superpalkkisten kulta-aarretta omaan
pussiin.
Siinä missä moinen juoni menisi monessa räiskintäpelissä hukkaan,
Bad Company
ottaa siitä kaiken irti. Pelimoottorilla tehdyt välianimaatiot
täydentävät hahmojen persoonallisuuksia ja taustoja, sekä osoittavat,
että DICEn jätkiltä löytyy huumorintajua. Pieni vinkki: aina kun
kersantti puhuu, kannattaa katsella, mitä Haggard ja Sweetwater
puuhailevat taustalla.
Sotanäyttämö
|
Sotilas,
paranna itsesi! Yksinpelissä käytössä on ihmesuihkutin, jolla voi
parantaa itsensä täysin muutaman kymmenen sekunnin välein. Moninpelissä
sen saa käyttöönsä vain rynnäkkösotilas, muut joutuvat tyytymään
tukisotilaan jakamaan ensiapuun. |
Juoni
ja herkulliset hahmot tarjoavat kuitenkin vain kuorrutuksen pelille,
joka on pohjimmiltaan puhdasta räiskintää. Vaikka tehtävät ovat
rankasti etukäteen käsikirjoitettuja ja juonta löytyy,
Battlefield-veteraanit
ovat pelissä kuin kotonaan. Ajoneuvoja löytyy tiheään, asevalikoima on
laaja ja tehtävien toteutus vapaata. Mainiota menoa, siis.
Sota
heittää pelaajien eteen mitä erilaisimpia tehtäviä. Joskus pitää
eliminoida vihollisen saattueita, toisinaan vaimentaa tykistön
tuliasemia. Ilahduttavasti peli välttelee mahdollisimman pitkään
latausruutuja ja niitä nähdäänkin vain silloin, kun porukkamme vaihtaa
kokonaan taistelukenttää. Muuten tehtävät jaetaan lennosta, aivan kuten
taistelukentällä oikeastikin. Tuskin viimeinen räjäytetty IT-tutka on
edes lopettanut savuamistaan, kun miehet jo kiipeävät läheiseen
kuorma-autoon ja lähtevät kaahaamaan kohti vihollisen
bunkkeriverkostoa, joka pitäisi putsata.
Ero itsenäisten
tehtävien ja nyt nähtävän, luontaisesti soljuvan pelisuunnittelun
välillä ei välttämättä kuulosta paperilla suurelta, mutta käytännössä
se tuo peliin aimo annoksen uutta meininkiä. Koska kartoille on
kätketty mitä ihmeellisimpiä vihollisen yllätyksiä ja tehtävien
toteuttamistyyli on vapaa, peli antaa pelaajan levittää siipiään ja
kokea käsikirjoitettujen osuuksien ohella kaikenlaista satunnaiskivaa
parhaaseen
Battlefield-tyyliin. On melkoinen saavutus, kun pelkkä moottorimarssi pisteestä A pisteeseen B tuntuu viihdyttävältä.
Kaikki matalaksi
|
Toimivat
kontrollit. Pelin ohjaus toimii, olit sitten liikkeellä jalan tai auton
ratissa. Battlefield-veteraani joutui totuttelemaan hetken, mutta
sitten peli toimi täysillä. |
Muuten
pelin sodankuva onkin sangen eeppinen. Kuten kaikki jo tietänevät, se
ennakkoon hehkutetuin ominaisuus on mahdollisuus romuttaa maastoa ja
rakennuksia, mitä peli hyödyntääkin mestarin lailla. Hajoava maasto on
selkeästi kaksiteräinen miekka, sillä siinä missä pelaaja pystyy
hienosti poistamaan vihollisen KK-aseman kartalta ampumalla talon
seinän muusiksi, viholliset tekevät helposti saman hänelle.
On
huikea ja järkyttävä kokemus joutua vastakkain vihollispanssarien
kanssa, kun piilopaikat häviävät räjähtäen ympäriltä ja pelaaja joutuu
jatkuvasti ajattelemaan niin sanotusti jaloillaan. Peli ymmärtää myös
hyvin, että pelaajat haluavat romuttaa paikkoja, joten jo melko
varhaisessa vaiheessa siihen saa ihanteellisen työkalun.
Venäläisen
tulenohjausradion avulla voi nimittäin tilata
kranaatinheitinkeskityksiä vihollisten niskaan ja pistää kerralla pari
korttelia romuksi. Muun aseistuksen joukosta löytyy niitä tavanomaisia
rynkkyjä, haulikoita ja konekivääreitä, jotka toimivat kaikki mainiosti.
Hajoava maasto yksinään ei vielä riittäisi luomaan näin huikeaa sotakuvausta, joten
Bad Company
sekoittaa touhuun kenties kaikkien aikojen parhaat sotapeliäänet ja
kokoelman erinomaisia savu- ja valoefektejä. Taistelu raunioituneessa
kaupungissa on mieletön kokemus, kun todella realistiset aseäänet
taittuvat ja muuttuvat upeasti etäisyyden ja ympäristön mukaan ilman
ollessa niin täynnä savua, ettei pelaaja meinaa nähdä edes eteensä.
Käsittämättömästi kaikki tämä toteutetaan vielä kivisen vakaalla
ruudunpäivitysnopeudella, joten hattu nousee pakostakin DICEn
tekniselle osastolle.
|
Hyvää
huumoria. DICEn pojilta löytyy selvästi huumorintajua, sillä pelissä
pääsee esimerkiksi ajamaan panssarivaunulla golf-radalla. Kuten eräs
kaveri sanoo, se on sitä parasta rekrytointimainontaa. |
Yksinpeli
on siis sangen erinomainen pelikokemus ja voisi olla vielä parempikin,
mutta pelissä on pari harmittavaa virhettä, joista molemmat liittyvät
vihollisiin. Viholliset sinänsä ovat sangen fiksuja, mutta
valitettavasti peli huijaa melko näkyvästi. Vihollisten ilmestyminen
kartalle on ennalta käsikirjoitettua, joten pelaaja voi esimerkiksi
pistää väijytyskohteen täysin atomeiksi, mutta ylittäessään
näkymättömän langan hän joutuu silti raunioissa kykkivien vihollisten
tulitukseen.
Viholliset ovat myös ilmeisesti telepaattisia ja
pystyvät aistimaan pelaajan vaikka 500 metrin metsikön läpi ja myös
ampumaan tarkasti sekä tehokkaasti häntä kohti. Oudosti tätä ongelmaa
esiintyy vain silloin tällöin, joten olisiko kyseessä sittenkin vain
bugi? Rasittavaa joka tapauksessa, sillä kun viidentoista kukkulan
takana kykkivä panssari onnistuu osumaan pelaajaan tykillään - siihen
ainoaan pikseliin, joka olisi teoreettisestikaan voinut vilahtaa
pusikoiden välistä - on hymy kaukana.
B-komppania, paras komppania
|
Kerää
koko sarja. Nettiräiskinnän perinteiseen tyyliin onnistumiset kentällä
palkitaan karttuvin kokemustasoin, mikä taas avaa käyttöön uusia
aseita, leluja ja kykyjä. Näihin kuuluu muun muassa yllä mainittu
taikaruisku. Pelissä myös kerätään kaikenlaisia mitaleita ja
kunniamerkkejä pelin aikana tehdyistä saavutuksista. |
Koska kyse on
Battlefieldistä,
pelistä löytyy myös moninpeli, mikä tarkoittaa ikävästi myös sitä, että
on turha odottaa suoraan paketista täysin vakaasti toimivaa tai
erinomaisesti tasapainotettua moninpeliä. Toimiessaan se tarjoaa
pelaajille kaksi pelitilaa: sen aiemmista peleistä tutun Conquestin,
jossa valloitetaan kartan hallintapisteitä, sekä vaiheittain
pelikarttaa avaavan kultakaappauksen. Tosin Conquest ei ole mukana
valmiissa pelissä, vaan se julkaistaan ilmaiseksi ladattavaksi
lähiaikoina.
Kultajahdissa toinen tiimi puolustaa, toinen
hyökkää vaihe vaiheelta. Hyökkääjät voittavat, mikäli he onnistuvat
valloittamaan kaikki puolustajien kulta-aarteet, puolustajat taas
voittavat, mikäli hyökkääjien miesvahvuus loppuu kesken. Pelin aikana
avautuva pelialue, laaja asevalikoima ja mainio tunnelma tarkoittavat
sitä, että vaikka ainakin PlayStation 3 -versio kärsii vielä
vakausongelmista ja verkkoviiveestä, tunnelma pysyy korkealla
moninpelissäkin.
Xbox 360 -versiossa moninpelin ongelmat
tuntuvat jo olevan taakse jäänyttä elämää, joten kenties aurinko
paistaa vielä PlayStation 3:n risukasaankin.
Toistaiseksi PS3:lla tökkivästä moninpelistään huolimatta
Battlefield: Bad Company
on erinomainen pelikokemus, sillä sen yksinpeli on täyttä rautaa. Hyvä
huumori, viihdyttävä juoni ja erinomainen tekninen toteutus tekevät
Bad Companysta
vuoden kirkkaimpien räiskintäkokemusten joukkoon nousevan tekeleen. Kun
se moninpeli vielä saadaan toimimaan, peli voi todella loistaa.