Pelityyppi: Strategia- ja sotapelit
Julkaisija/kehittäjä: Paradox Interactive / Battlegoat Studios
Kotisivut: http://www.battlegoat.com/
Laitteistovaatimukset: Windows® 98/Me/2000/XP/Vista, Pentium III 800+, 512 Mt muistia, 16 Mt:n näytönohjain
Testattu: Athlon 3500+, 1 Gt muistia, GeForce 6600GT 256 Mt
Arvosteluversio: Lehdistöversio
Muut alustat: Ei

Klikkaa ja tarkista tämän pelin hinta Vertaa.fi:ssä!

Luultavasti aika harva voi väittää pelanneensa kaikkia Supreme Ruler -pelejä, ensimmäinen kun ilmestyi TRS-80-tietokoneelle jo vuonna 1982. Se oli ilmeisesti niin hyvä, että seuraavaa versiota saikin sitten odottaa vuoteen 2005, jolloin ilmestyi Supreme Ruler 2010. Sen jatko-osa on ilmestynyt huomattavasti nopeammin.

Laadukasta diplomatiaa. Melkein mistä vain voi neuvotella, ja tekoäly on myös kova tinkimään.

Nyt käsillä oleva Supreme Ruler 2020 ei ole mikään pienen mittakaavan peli. Perusskenaariossa on noin 150 pelattavaa valtiota, Shattered World -skenaarioissa yli 200. Taustatarinan mukaan vuoteen 2020 mennessä kaikki ovat kyrsiintyneet toisiinsa sen verran, että niin USA, Venäjä, Kiina kuin EU:kin ovat hajonneet toisiaan kyräileviksi pikkuvaltioiksi. Tästä on se etu, että isojen poikien puuttuessa pienemmilläkin valtioilla voi pelata aggressiivisesti.

Tarjolla on toki pienempiä skenaarioita, kuten Kalifornian sisällissota tai Italian yhdistäminen, mutta ne tuntuvat vain alkupaloilta ennen varsinaista koitosta. Skenaarioissa voi itse valita voittoehtonsa, joilla voi kokeilla eri pelitapoja ja rajoittaa pelin kestoa.

Blizkrieg v2. Pelissä on karttasuodattimia helpottamassa hahmotusta. Tässä on korostettu heksat, joissa joutuu lähitaisteluun.

Valtion johdossa pelaaja on sitten vastuussa kaikesta. Yksityiskohtien määrä on pöyristyttävä. Battlegoatin tarkoituksena on ollut tehdä realistinen valtiosimulaatio, joten missään suhteessa ei ole säästelty, esimerkkinä vaikkapa resurssimalli.

Resursseja on 11, ruoasta ja vedestä uraaniin ja sotilastarvikkeisiin. Pelaaja päättää oman maansa tuotantokapasiteetin käytöstä ja lisärakentamisesta, samoin kuin kotimarkkinoiden ja viennin tai tuonnin hinnoista. Tuottaminen maksaa, mutta toisaalta se luo työpaikkoja. Varastojakin voi kasvattaa.

Tämä kaikki voisi olla kiinnostavaa, ellei tässä törmättäisi pelin ehdottomasti suurimpaan kompastuslohkareeseen, vaikutuksista tiedottamiseen.

Tuotanto siis luo työpaikkoja, mutta kuinka paljon? Ja mitäköhän hyötyä kotimarkkinoiden tukemisesta on? Ymmärrän toki, että tosielämässäkin tällaisia päätöksiä tehdään puoliarvausten perusteella, ja vaikutusten arviointi edes jälkeenpäin voi olla vaikeaa. Mutta voisi sitä silti jonkinlaisia arvioita esittää.

Tämä tiedon puute johtaa fiilispohjaiseen räpeltämiseen, mikä vie pohjaa pelaamiselta kaikilla osa-alueilla. Rahoituksen vähentäminen poliisilta varmaan vaikuttaa yleiseen tyytyväisyyteen ja ehkä jotenkin tuottavuuteen, mutta miten ja kuinka paljon?

Graafisia haasteita. Rehellisiä bugejakin on, mutta tästä tilanteesta peli selvisi kaatumatta.

Supreme Ruler 2020 on mikronäpertäjän taivas. Ei riitä, että veroastetta voi säätää yleisesti, vaan pelaaja voi valita, rokottaako suurituloisia palkansaajia vai vaikkapa keskikokoisia yrityksiä. Menopuolella voi sitten yli- tai alirahoittaa esimerkiksi ympäristönsuojelua ja työttömyysturvaa. Kaikki tämä sitten jotenkin heijastuu inflaatioon ja työttömyysprosenttiin. Näiden kahden arvon lisäksi pelaajan toimia mittaavat kassavirta sekä bruttokansantuote henkeä kohti. Tämän viimeisen pitäisi sitten olla mahdollisimman iso tai mahdollisimman pieni, ainakin pelin foorumeilla esiintyvien asiantuntijoiden mukaan.

Demokratiassa pelaajan pitää huolehtia myös gallupeista, vaikka hyvinpä Suomen kansa tuntui sulattavan vielä 76 prosentin veroasteenkin. Diktatuureissa kansan mielipiteellä onkin sitten vähemmän väliä, kunhan armeija on tyytyväinen.

Näperrystä kaihtavat voivat antaa eri osa-alueita tekoälyn hoitoon ja määrittää vain politiikan yleiset suuntaviivat, kuten tulojen maksimoimisen tai hyvien suhteiden ylläpitämisen kaikkien kanssa. Toisaalta, yleensä kannattaa ottaa apuministerit pois päältä, koska ne saattavat helposti sotkea pelaajan suunnitelmat arvaamattomilla toimillaan.

Lone Star State. Useimmissa kampanjoissa Yhdysvallat ja monet muutkin suurvaltiot on pilkottu kohtuullisempiin osiin.

Pelin diplomatiamalli on erinomainen. Kahdenvälisiä suhteita mitataan niin valtiojohdon kuin kadunmiehenkin näkökulmasta. Neuvotteluissa voi tavanomaisen resurssienvaihdon ja teknologiakaupan lisäksi sopia vaikka työvoiman vapaasta liikkuvuudesta.

Tekoäly on neuvotteluissa skarppina, eikä tavanomainen resurssien haalinta kauppaamalla samaa tekniikka kaikille maailman maille tässä pelissä onnistukaan. Yleensä resursseja saa vain rahalla tai muilla resursseilla.

Jos diplomatiaansa haluaa jatkaa muilla keinoin, astutaankin ihan uudenlaiseen ihmemaahan - sotaan.

Ihka oikea lähikuva sodasta. Taistelu näyttää sekavalta, ja sitä se onkin. Kartalta ei pysty edes sanomaan, kuka hyökkää kenenkin kimppuun.

Supreme Rulerissa maavoimien perusyksikkö on pataljoona, ilmavoimissa laivue ja merivoimissa alus. Suomen kokoisella valtiolla on noin 150 yksikköä, isoilla mailla paljon enemmän. Kaikki ovat yksityiskohtaisesti mallinnettuja ja esimerkiksi Suomen arsenaalista löytyy AMOS-panssarintorjuntaohjuksia ja Paseja sekä Tampellan tykkiä. Laitteistopiirustuksia voi myös kehittää itse lisää tai vaihtaa diplomatian kautta.

Heksakartalle mentäessä yksiköitä voi sijoitella todella tarkasti, koska peli mallintaa niin aukeat, korkeat kuin tiheään rakennetut alueetkin. Yksiköille voi myös vaikka yksitellen määrittää yleisohjeita taisteluinnokkuudesta ja liikkumisesta. Rauhan aikana yksiköt ovat tietenkin reservissä.

Voittamattoman armeijan suunnittelua haittaa, ettei yksiköiden tietoja voi helposti verrata, sillä jälleen kerran peli pihtaa helposti kerättävää tietoa.

Kun tuleva alusmaa on valittu, voi joukkoja ruveta keskittämään joko vaivihkaa tai avoimesti, jolloin maine maailmalla tietenkin kärsii. Mutta eihän tänne ole tultu ystäviä olemaan, joten ei kun hyökkäämään.

Kuten arvata saattaa, taistelusta tällä tarkkuudella tulee pelkkää kohellusta. Pausea saa olla hakkaamassa joka välissä ja ihmetellä samalla, mitä oikein on tapahtumassa. Jälleen kerran tietojen pimitys koituu peli-ilon turmioksi, kun syyt ja seuraukset jäävät pimentoon. Jos voittaa jonkin taistelun, ei ole selvää, tekikö itse jotain hyvin, oliko vihollisessa vikaa vai oliko tuuri vain omalla puolella.



Teknisesti peli on keskitasoa. Jotkin ominaisuudet ovat vielä puutteellisia ja vakaudessakin on toivomisen varaa. Ääniä ei juuri jaksa kuunnella, mutta oikeaan satelliittidataan perustuva maailmankartta on kivaa katsottavaa. Testikoneella peli soljui laiskanlaisesti suurimmallakin ajannopeutuksella, joten välillä joutui tuijottelemaan ajan kulumista.

Manuaali ja tutoriaalit lähinnä opastavat, miten jotakin tehdään, ei suinkaan miksi. Yritys ja erehdys tulevat siis tutuiksi peliin syventyessä.

Supreme Ruler 2020 on kunnianhimoinen yritys, ja monimutkaisuuden huomioon ottaen hyvin onnistunut. Peliä vielä vaivaavat pikkupuutteetkin on luvattu korjata. Valitettavasti peliin pitää perehtyä todella paljon, eikä kaikki sen parissa vietetty aika ole sitä laatuaikaa. Suurstrategian ystäville tutustumisen arvoinen peli, mutta älkää sanoko, etten varoittanut.