Pelityyppi: Urheilu- ja ajopelit
Julkaisija/kehittäjä: System 3 / Eutechnyx
Kotisivut: http://www.fc.system3.com/en/
Laitteistovaatimukset: PS3
Testattu: PS3
Arvosteluversio: Myyntiversio
Muut alustat: PS2, PSP, Wii, DS

Klikkaa ja tarkista tämän pelin hinta Vertaa.fi:ssä!

Segan legendaarinen pelisuunnittelija Yu Suzuki kehitti vuonna 1999 suitsutetun F355 Challengen, joka muistetaan punaisten Ferrarien lisäksi kivenkovasta realistisuudestaan. Sellaisesta, joka saa heikommat pelaajat itkemään, kun auto spinnaa ulos radalta.

Tämä muisto oli mielessäni, kun tartuin brittiläisen Eutechnyxin (tehnyt sellaiset kiistattomat klassikot kuin Pimp My Ride ja Big Mutha Truckers) Ferrari Challenge: Trofeo Pirelliin, joka on myös pyhitetty vain Maranellon punaiselle oriille. Joillekin se voi tuntua rajoittavalta, mutta Ferrarilta on lähtenyt maailmalle useita unohtumattomia automalleja. Harmi vain, että pelissä ei lainkaan ruodita rakkautta punaiseen tai muistella brändin historiaa.

Käyttäisitkö tähän autoon asuntolainasi?

Tekijät saivat tietysti kaiken mahdollisen tietotaidon Ferrarilta, mutta myös toiselta, yllättävämmältä taholta. Vuonna 1994 traagisesti ulosajossa menehtyneen Formula 1 -kuljettaja Ayrton Sennan siskonpoika Bruno Senna konsultoi tiimiä autojen ominaisuuksista, mikä antoi System 3:n johtajan Mark Calen mukaan pelille "maagisen silauksen". Cale myös kertoo, että Senna on fanaattinen pelaaja, joten hän ymmärtää videopelien päälle.

Liekö Sennalla ollut sormensa pelissä, mutta Ferrari Challengen ohjattavuus on paitsi vakuuttavaa ja tarkkaa, myös vaikeaa ja anteeksiantamatonta. Jarrua on painettava juuri oikeassa kohdassa ja sopivasti, tai muuten auto löytyy hiekalta. Peli tukee myös DualShock 3:a eli tärinäominaisuutta, mikä on pieni bonus.

Tekoälykuskit keskittyvät aluksi enemmän maaliviivan ylittämiseen ja maalipintaansa kuin pelaajan tekemisiin ja taktikointiin. Muutaman kisan jälkeen tekoäly alkaa päästä jyvälle pelaajan ajolinjoista ja ohittamisesta tulee hankalampaa. Vastustajat eivät kuitenkaan koskaan ole tarpeeksi aggressiivisia.

Vaikeustasoa säädetään laittamalla päälle tai ottamalla pois erilaisia ajon apuvälineitä kuten näkyvän ajolinjan. Myös autosta voi säätää lähes kaikkea aina pidosta ABS:ään. Autoista tietämättömille järkevä muuttaminen on kuitenkin hankalaa, sillä teknistä jargonia ei selitetä lainkaan.

Onneksi ajamista pääsee harjoittelemaan Top Gearissa aikoinaan olleen ja nykyään Fifth Gearissa vaikuttavan Tiff Needellin opastuksella. Hän antaa vinkkejä ja arvostelee pelaajan suoritukset radalla, mutta ei varsinaisesti opeta, joten pelaaja oppii kaiken kantapään kautta.

Aikainen jarruttaminen on Ferrari Challengessa avain voittoon.

Pelin fysiikkamoottori on Eutechnyxin itsensä rakentama, ja se haastaa uskottavasti Gran Turismon ja Project Gotham Racingin vastaavat. Se kuitenkin pettää juuri siinä asiassa, missä lisensoidut autopelit tuppaavat sen tekemään - vauriomallinnuksessa. Autoihin tulee vain pientä vahinkoa, vaikka ajaisi tuhatta ja sataa ratavallia päin. Vauriot eivät myöskään vaikuta ajettavuuteen tai vauhtiin, minkä vuoksi ei haittaa, jos rapatessa roiskuu. Yleensä tähän on syynä autovalmistajien vaatimukset, sillä he eivät halua ihmisten näkevän heidän autojensa romuttuvan toden teolla edes virtuaalisesti. Ferrari on tuskin ollut tällä saralla poikkeus.

Suurin haaste on autoilukokemuksen kliinisyys. Ferrarit ovat toki hienoja, mutta velkavankeuteen vievän huippukalliin urheiluauton ajamisen pitäisi tuntua nautittavammalta. Ohjattavuus ja yksityiskohdat ovat mainiossa kunnossa, ja ehkä juuri siksi vauhdin hurma on jäänyt paitsioon. Calella ja tiimillä on epäilemättä fanaattinen asenne lähdemateriaaliin, mutta se on mennyt yli hauskuuden.

Tekoälykuskit kehittyvät, mutta eivät ole riittävän aggressiivisia.

Kattava valikoima Maranellon punaista on Challengen suurin vahvuus. Pelistä löytyy yli viisikymmentä kiesiä aina tuoreesta F340:stä vuoden 1957 Testa Rossaan. Tulee ihan OutRunmieleen.

Rakkaudella työstetyt autot saisivat jokaisen tifoson kyyneliin. Jokainen Ferrari on mallinnettu tinkimättömällä tarkkuudella, mutta moottorit pitävät uskottavaa mökää vain auton sisäisestä kuvakulmasta. Toisista kuvakulmista ne kuulostavat falskilta.

Autoja voi koristella mielensä mukaan samaan tapaan kuin Forza Motorsport 2:ssa, mutta systeemi on köyhempi ja rajallisempi. Valitettavasti omia luomuksiaan ei voi jakaa muiden kanssa netin kautta, mikä vaimentaa niitä taiteilijasieluja, jotka eivät halua luoda pöytälaatikkoon.

Yksinpelin uratila keskittyy oikean maailman kuuluisaan F340 Ferrari Challengeen, joten vain kyseinen automalli on käytössä. Kansainvälisellä kiertueella on 14 kisaviikonloppua. Haaste on jaettu Amerikkaan, Eurooppaan ja erikoisesti vielä Italiaan. Kai Berlusconikin kuitenkin haluaa kuulua vanhaan mantereeseen? Ehkäpä näin tehdään kunniaa automerkin kotimaalle?

Lisensointihässäköiden vuoksi osa 16 radasta ei ole alkuperäisellä nimellä, mutta kaikki tunnistavat sellaiset klassikot kuin Monza tai Silverstone.

Kilpailuviikonloppuihin kuuluu karsintakisa ja kaksi kestävyyskisaa, joiden keston voi valita pelin asetuksista. Minimi on viisi minuuttia, mutta suositeltavampi 15 minuuttia, sillä vasta silloin pääsee kunnolla jännittämään sijoituksia. Uralla ei ole tarpeeksi vaihtelua, vaan kisaviikonloppu seuraa toistaan. Se taitaa kyllä olla realistista, mikä jälleen kertoo omaa kieltään pelin suunnittelusta.

Ferrari Challengen konsulttina toimi autourheilija Bruno Senna.

Uratilan lisäksi on autojen metsästystä Trophyssa ja arcade-ajamista, jossa pelaaja saa itse valita mieleisensä ajokin. Pelimuodon nimi on outo valinta, sillä ajaminen on siinä aivan yhtä simulaatiomaista kuin muutenkin.

Valitettavasti kaverin kanssa ei voi pelata samalla koneella, mutta nettipeli tukee 16 pelaajan kisoja. Netissä ei voi ajaa turnausta tai katsoa tilastoja, mikä vähentää uudelleenpeluuarvoa. Nettiskene voi kuitenkin luoda pelin ympärille aktiivisen harrastajien kerhon.

Valikoiden komea klassinen musiikki ansaitsee erityismaininnan, vaikka radalla kuultava jumputus on sitä perinteistä autopeliroskaa.

Ferrari Challenge ei ole suupala satunnaiselle pelurille, vaan kattava paketti autofanaatikolle, joka haluaa pirssinsä punaisena. Jos et rakasta Ferraria, et todennäköisesti ymmärrä mistä on kyse, sillä liiasta miellyttämisestä Challengea ei voi syyttää.

Cale on luvannut, että peliin julkaistaan joka kuukausi ladattavia autopaketteja, kunnes markkinoiden jokainen Ferrari löytyy pelistä. Aika näyttää mitä tuleman pitää, mutta homma ei selvästikään ole yrityksestä kiinni.